Pitkä kotimatka

Sodanedelliset vuodet olivat rajan takaisille inkeriläisille heimolaisillemme kohtalokasta aikaa. Kokonaiset kylät, joiden asukkaat puhuivat suomea ja kokivat itsensä suomalaisiksi, reväistiin juuriltaan ja karkotettiin kauas Sisä-Venäjälle. Sataa kilometriä lähemmäs kotia ei enää ollut tulemista. Näin saivat ajolähden kohti Siperiaa myös Kati ja Antti Elisa-tyttösensä ja Samuli-vauvansa kanssa. Puolisalaa he vihdoin onnistuivat palaamaan takaisin Leningradin lähistölle - missä sodan tullessa yhä lähemmäksi heidän elämästään muodostui loputon pakomatka.

Useita Katin ja Antin omaisia oli vangittu, vielä useampia karkotettu; lapsia, vanhuksia, sairaita jäi heitteille, niistä koetettiin huolehtia vaikkei itsellä ollut kattoa pään päällä. Saksalaisen rintaman lähestyessä koetteli Leningradin seutua tuhansia ihmisiä surmannut nälkätalvi. Ahkera mutta hentoinen Kati-äiti ponnisti voimansa lähes loppuun saadakseen perheensä ruokituksi ja turvatuksi. Suurimpana unelmana oli jotenkin päästä Suomeen, isien maahan, jossa ei tarvitsisi koko ajan pelätä. Lopulta siirrot Suomeen alkavat. Junan härkävaunuissa lähdetään kohti valoisampaa tulevaisuutta, turvallista kotia.

Ella Ojalan koskettava, itse koettuun perustuva kuvaus inkeriläisten kohtaloista sotavuosina näyttää meille läheltä asioita, joista tutkimus vasta viime aikoina on alkanut antaa pitävää tietoa.

Koko: 21,5cm korkea x 14cm leveä.