Lisätietoja
Ulrikan tulevaisuus on valmiiksi suunniteltu: mies arvokkaammassa virassa, Väinö-poika ylioppilas, Ulrika itse vihdoin Rouvasväenyhdistyksen jäsen. Kaikki melkein Ulrikan ulottuvilla. Sitten jotain odottamatonta tapahtuu, ja kaikki Ulrikan haaveet sortuvat. Kyetäkseen kouluttamaan poikansa Ulrika muuttaa kauas Hämeeseen johtamaan vaivaistaloa, jota asuttavat heitteille jätetyt vanhukset, elämän kolhimat naiset ja synkästi tuijottavat miehet. Ulrikan turvana on ylenkatse, jota hän tuntee hoitolaisiaan kohtaan. Väinö tuudittautuu ajatukseen peritystä luonteenheikkoudesta: opintojen jatkaminen tuntuu turhalta, jos määränpäänä on vääjäämättä henkinen luhistuminen. Onko koko elämänsä ja maailmankuvansa mahdollista rakentaa uudelleen? Mitkä ovat naisen näköalat 1800-luvun armottomassa, epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa? Miten oma paikka lopulta määrittyy?
