Arvoitusten saari (Drowin perintö osa 4)

Kuusi vuotta. Ei kovinkaan pitkä aika drowhaltian mittapuulla. Ja kuitenkin – laskiessani kuukausia, viikkoja, päiviä ja tunteja – minusta tuntui siltä kuin olisin ollut poissa Mithrilsalista satakertaisesti pidemmän ajan. Se paikka kuului toiseen elämään, toiseen elämäntapaan, ja se oli minulle pelkkä astinlauta. Mutta mihin? Minne?

Nyt ratsastan aalloilla pitkin Kalparannikkoa tuuli ja pärskeet kasvoillani. Kiitävät pilvet ja tähtitaivas kattonani, allani on hohtavansininen meri, tyyni ja tasainen, aaltoileva ja myrskyävä, sateen täplittäessä pintaa, joka toisinaan murtuu mahtavan valaan noustessa hengittämään.

Tämäkö siis on kotini?