Saara

Joskus Saara makasi porstuan lattialla Aukustin oven takana ja tirkisteli oven alle jäävästä pienestä raosta. Hän ei tiennyt, miltä Saatana näytti, mutta seuroissa sanottiin, että sillä saattoi olla vaikka minkälaiset kasvot. Jaloista ei puhuttu mitään. Saara oli varma, että Saatanalla täytyi olla jalatkin, kun se kerkesi joka paikkaan. Jos se asui porstukamarissa, kuten äiti epäili, sen kyllä saisi helposti selville. Vihdoin eräänä aamuna, kun Aukustin kamarin oven alta vilkkuivat verenpunaiset kynnet ja sinertävät jalat.

Saara melkein oksensi. Hän juoksi hurjaa vauhtia navetalle Iidan luo, luki mennessään Isän meidän rukouksen kolme kertaa ja takertui Iidan vyötäisille niin tiukasti, ettei Saatana voisi viedä häntä.

Koko: 22cm korkea x 16cm leveä.