Kurittajia ja puukkosankareita - Väkivalta ja sen kontrollointi Kannaksen rajaseudulla 1885-1917

Karjalankannaksesta tuli 1800-luvun lopulla yksi Suomen väkivaltaisimmista kolkista. Väkivalta kasautui Suomenlahden rannikon nopeasti kasvaneelle huvila-aluelle, joka tarjosi sekä ansioita että vapaata elämää talollisten pojille. Huvila-alueelta väkivalta levisi myös rauhallisille syrjäseuduille. Juopuneiden miesjoukkojen tappelut huvilayhdyskuntien kaduilla, kapakoissa ja rautatieasemilla muodostivat väkivallan näkyvimman osan. Tappeluja kontrolloi huvila-alueen tehokas poliisivoima, joka oli verrattavissa kaupunkien viranomaisiin. Katutappeluiden lisäksi hää- ja kylätappelut levittivät nuorukaisjoukkojen ja tappelusankareiden mainetta maalaiskylissä. Ne myös herättivät huolta kunnallishallinnossa ja kansansivistysliikkeessä. Maatiloilla isäntä hallitsi perhettään ja palkollisiaan kurituksin ja huolehti kotirauhasta pitämällä aisoissa räyhäävät vieraat ja röyhkeät rajanaapurit.

Juha Rajalan tutkimus kartoittaa väkivallan kasvun ajalliset, paikalliset ja määrälliset ulottuvuudet Karjalankannaksella. Tutkimus kuvaa väkivallan muodot ja osanottajat sekä pureutuu sille annettuihin merkityksiin. Väkivalta muotoitui mielikuvista, joita sen tekijät ja kontrolloijat olivat siitä luoneet. Nämä mielikuvat kiristivät rajaseudun poliittisesti herkkää ilmapiiriä, joka ennakoi ja kansalaissotaa.

Koko: 24,5cm korkea x 17,5cm leveä.