Gustaf Mannerheim ja valkoiset emigrantit

Nimi C.G.E. Mannerheim merkitsee monelle samaa kuin itsenäinen Suomi. Vuonna 1918 marsalkka Mannerheim pelasti Suomen Venäjän vallalta, 1939-1940 hän kukisti Neuvostoliiton hyökkäyksen ja 1944 irrotti Suomen toisesta maailmansodasta varjellen näin maan neuvostomiehitykseltä. Lähes kolmasosa marsalkka Mannerheimin elämästä liittyy kuitenkin läheisesti Venäjään. Pietarilainen vaihe oli hänelle tulevana sotapäällikkönä ja valtiomiehenä hyvin tärkeä. Pietarissa hän omaksui myös Venäjän pääkaupungin ylimystön ajattelu- ja käyttäytymistavat sekä elämänkatsomuksen. Hän solmi moniin venäläisiin suhteet, jotka säilyivät läpi elämän.

Mannerheimin venäläinen kirjeenvaihto ja muu yhteydenpito emigroituneiden venäläisten kanssa jatkui aktiivisena vuoden 1950 alkuun saakka. Kirjeissä kohdataan Venäjän sotien ja maailmansoiten suurhahmoja valkoisten johtajasta kenraali P.N. Wrangelista Ukrainan hetmanni Pavel Skoropadskiin ja valkoisen terroriarmeijan johtajaan J.K. Milleriin. Jopa kruununperillinen Kirill Vladimirovitsh etsi kontaktia Mannerheimiin, kuten KGB:n palvelukseen ryhtynyt kenraali kreivi Ignatjevkin.

Mannerheim ei kertonut venäläiskontakteista muistelmissaan, kenties siksi, että hänen oli syytä salata suomalaisilta ja varsinkin Neuvosto-Venäjältä yhteytensä tunnetuimpiin venäläisemigrantteihin, jotka edustivat bolshevikkien tuhoamia yläluokkia. Myös monet marsalkan elämäkertureista ovat unohtaneet tämän alueen Mannerheimin muutenkin monella tapaa salaperäisenä säilyneestä yksityiselämästä. Professori Leonid Vlasov on aiemmin julkaissut kolme teosta Mannerheimin elämästä ja toiminnasta Venäjällä.

Sisältää kuvaliitteen.