Kello 4.17

Minä saatan pelästyä, säikähtää kovaa ääntä tai odottamatonta näkyä, mutta tätä pidän normaalina käytöksenä toisin kuin laitoksen jälkeistä hiiviskelyäni kulmilla, ikään kuin kulisseissa, peläten yleisön huomaavan, kaulukset pystyssä ja kädet syvällä taskussa. Mutta kun lopulta kohtasin sinut ja tajusi merkityksesi elämälleni, en hämmästynyt yhtään, ihmetellyt mitään, vaan teki mieli laskea kaulukset ja avata takki kokonaan, ottaa kädet taskuista ja ojentaa ne sinulle.

Hannu Aho on kirjoittanut karhean runollisen romaanin poikkeuksellisesta miehestä, tälle ajalle ominaisesta avuttomuudesta ja rakkaudesta, joka saapuu varsin epätodennäköisessä hahmossa.